Minä uskon rauhaan

 

”Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. ... Ja Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo.”

Näin kirjoittaa Paavali Roomalaiskirjeessä (Room. 15: 7, 13)

Jeesusta kutsutaan Rauhanruhtinaaksi. ”Kunnia Jumalalle ja maassa rauha ihmisillä”, lauloivat enkelit paimenille sinä yönä, jona Jeesus syntyi. Eivät asiat silti olleet Jeesuksen aikana sen paremmin kuin tänäänkään. Jeesus-vauva itse joutui pian syntymänsä jälkeen lähtemään perheineen pakolaiseksi Egyptiin. Silkasta kateudesta ja oman valtansa menettämistä peläten kuningas Herodes antoi murhata kaikki Betlehemin alle 2-vuotiaat pienokaiset. Rauhan ruhtinaan syntymää tervehdittiin terrori-iskulla, mielivaltaisella väkivallalla. Millaista rauhaa ja millaista toivoa meillä sitten on lupa odottaa?

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä rauhasta, joka syntyy niiden ihmisten välille, jotka haluavat oppia hyväksymään toisensa. Toisen ihmisen hyväksyminen on erityisen vaikeaa silloin, kun hän on sillä tavalla erilainen, että en pysty ymmärtämään häntä – hänen ajatuksiaan ja käyttäytymistään. Toisen hyväksyminen on vaikeaa myös silloin, kun koen hänet uhkana itselleni. Saatan kokea hänen uhkaavan esimerkiksi asemaani tai suosiotani, kuten kuningas Herodes. Mutta ihminen voi olla uhka myös toisen persoonallisuudelle. Voin pelätä, että minua ei hyväksytä. On vaikea olla, jos on koko ajan sellainen tunne, että minun pitäisi olla jotenkin toisenlainen, täyttää paremmin itseeni kohdistuneet odotukset, kieltää menneisyyteni tai asiat ja tavat, jotka ovat minulle tärkeitä.

Jumala hyväksyy meistä jokaisen juuri tällaisena ihmisenä kuin olemme – rujoina, yksinäisinä, arkoina, rakastettavina, toisinaan onnellisina, toisinaan täynnä kaipausta. Jumala hyväksyy meidät, ja siksi Paavali kehottaa: hyväksykää toinen toisenne. Tutustukaa avoimesti toisiinne, uskaltakaa nähdä erilaisuus rikkautena eikä uhkana.

Siksi juuri tässä epävarmassa ja sotaisassa maailmantilanteessa ja keskellä kansojen kärsimystä haluan pitää kiinni rauhan sanomasta. Minä uskon rauhaan, jonka Jumala saa aikaan hyväksymällä meidät ihmiset tällaisina kuin olemme ja suostumalla itse ihmiseksi. Minä uskon rauhaan, jonka hän luo meidän sydämiimme. Uskon rauhaan, joka alkaa ystävällisellä hymyllä, ojennetulla kädellä ja avoimessa sydämessä, kahden ihmisen välillä. Uskon rauhaan, jonka vaikutuksen voi tuntea ihmissuhteissa, kun en enää tarkastele tuota toista ihmistä vihamielisesti vaan avoimesti, kiinnostuneena.

Päivi Lukkari
Itä- ja Keski-Saksan suomalaispappi