Tuhkasta nousee tuli.

 

Hetkessä eläminen ei ole vahvuuteni. Ihailen heittäytyjiä - heitä, jotka tarttuvat hetkeen, vaikka huomispäivälle odottaisivat suuret haasteet. Itse teen jatkuvasti suunnitelmia, vaikka ne eivät aina toteudukaan. Nyt olen haasteen edessä: Kirjoitan tätä maaliskuussa koronapandemian levitessä ja lehti ilmestyy huhtikuun lopussa. Mikä silloin on tilanne maailmassa ja asuinmaassamme? Mistä löytää toivon sanoja tulevaisuuteen, jota en täysin hahmota?

Muutamassa viikossa maailma on pakotettu polvilleen sairautta kylvävän myrskyn edessä. Suuntaviivat niin talouselämässä kuin terveydenhuollossa ovat muuttaneet muotoaan ja meidän on täytynyt sopeutua tilanteen jatkuvaan muuttumiseen. Kontrollin menetys on vaikeaa. Käsistämme on riistetty kyky hallita tulevaisuuden askelmerkkejä, emmekä tiedä, milloin voimme asetella niitä uudelleen. Nyt on ollut pakko opetella hetkessä elämistä.

Kriisi ei tarkoita tulevaisuuden katoamista, vaikka horisontti piirtyisi hetken usvaisena. Profeetta Jeremia kirjoitti Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen viedylle kansalle:

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tee käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni.” (Jer. 29: 12-14a)

Jo nuorena miehenä Jeremia sai Jumalalta varsin raskaan tehtävän: saarnata Jerusalemin tuhosta. Sanoma ei saanut tyytyväistä vastaanottoa ja Jeremia joutui epäsuosioon. Vaikka hän kärsi tehtävästään, ei puheiden lievennys ollut mahdollista. Oli julistettava Jumalan tahtoa. Toisaalta hänen sanomansa sisälsi myös lupauksen rauhasta. Jeremian sanat vievät meidät n. 2600 vuoden taakse, tilanteeseen, jossa Israelin kansan tulevaisuus on arvaamaton. Jeremian kirjan tapahtumat osoittavat Jumalan ihmisille antaman mahdollisuuden löytää hänet juuri sekasorron keskellä. Jumala on luvannut olla koskaan hylkäämättä kansaansa. Pakkosiirtolaisuus johdatti kansan kyselemään paikkaansa. Yhteisö ja suunnitelmat piti rakentaa uudelleen Jumalan antaman toivon varaan.

Nykyisessä tilanteessamme tunnemme epävarmuutta, mutta toivomme, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Varmaa on, että monet suunnitelmat on koottava uudelleen. Meidän on hyväksyttävä, että Jumalan suunnitelmat eivät ole yhtenevät omiemme kanssa. Jumala ei ole meille tilivelvollinen, me kylläkin olemme hänelle. Se tarkoittaa, että myönnämme tarvitsevamme hänen armoaan ja etsiydymme hänen puoleensa. Jeremian kirjan katkelmassa yhdistyvät sanat tulevaisuus ja toivo. Ehkä tulevaisuus tulee osoittamaan, että kriisin keskellä yhä useampi etsii toivoa Kaikkivaltiaan suojasta. Etsiessämme Jumalaa voi meille aueta tie kohti parempaa, vaikka tässä hetkessä seisoisimme menneisyyden suunnitelmien savuavilla raunioilla. Sillä kun Jumalan tuuli puhaltaa, tuhkasta nousee tuli.

”Jumalan tuuli puhaltaa, tuhkasta tuli nousee. Huutaa erämaa, tuhkasta tuli nousee.” (Jukka Salminen)

Anna-Maari Tölle
Läntisen Saksan suomalaispappi