Juhlaa, yhtä juhlaa!

 

"Iloitse maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle! Palvelkaa häntä iloiten, tulkaa hänen eteensä riemuiten.“ (Psalmi 100)

Touko- kesäkuussa meillä elämä on yhtä juhlaa. Aloitamme vapun vietolla – kevät on tullut! Jatkamme juhlimalla äitejä ja isiä, vietämme helatorstaita ja helluntaita ja kaiken kukkuraksi vielä juhannusta. Ihan hengästyttää moinen juhlien määrä. Mutta sitten alkaakin taas tavallinen arki myös kirkon kalenterissa.

Raamatun sanat kehottavat meitä juhlimaan ja ylistämään Jumalaa hänen hyvyydestään.

"Ylistäkää juhlissanne Jumalaa, ylistäkää Herraa Israelin lähteiden äärellä!“ (Ps. 68: 27).

Jos nyt emme satu olemaan ihan Israelissa, niin kyllä Jumalaa voi ylistää myös Suomen järvien ja jokien äärellä. Tai Saksassa – onhan täälläkin paljon vesistöjä. Ylistys ei vain niin kovin herkästi tule suomalaisille huulillemme.

Me kyllä vietämme juhlia ystävien kanssa iloiten ja grillaten. Joskus jopa laulu kaikuu, mutta Jumalan ylistys jää kovin pieneksi. Jopa kouluissa jo yritetään kieltää meidän rakas Suvivirtemme, jolla niin mielellämme keväisin ylistämme Jumalan luomisihmeitä. Onneksi se on niin juurtunut meihin, että sen puolesta käydään kampanjoita eli järjestetään flashmob-tapahtumia, joissa lauletaan yleisillä paikoilla Suvivirttä ihan olan takaa ja riemulla. Miksi olisikaan vaarallista ylistää elämän antajaa ja ylläpitäjää?

Jumalanpalvelusta sanotaan „Jumalan kansan juhlaksi”. Miksi siellä ollaan usein niin kovin hiljaa, ylistystä tuskin kuuluu ja virretkin tuntuvat oudoilta? Eikö ylistys ja juhliminen kuulu suomalaiseen luonteeseen? Onhan toki hyvä olla Jumalan edessä hiljaa, mutta saa sitä silti yhtyä ylistykseen, kun siihen on aihetta. Juhla voi olla arvokas ja hieno myös silloin, kun ilolaulut raikuvat ja kiitosta tuodaan juhlan todelliselle sankarille ja tekijälle.

Nämä kevätkauden juhlat ovat juuri sellaisia, että niissä kannattaa muistaa juhlan aihe. Kiitämme Luojaa omista vanhemmistamme; heiltä olemme saaneet elämän. Kiitämme Jeesuksen tuomasta pelastuksesta ja siitä, että hän on edelläkävijänä mennyt iankaikkisuuteen. Kiitämme Pyhää Henkeä seurakunnan yhdistävästä voimasta, ilosta olla yhdessä laulamassa, kiittämässä ja rukoilemassa. Siis: tänä keväänä teemme niin kuin psalmi 81 meitä kehottaa:

"Virittäkää soitto, tuokaa rummut, ottakaa harppu ja helkkyvä lyyra. Puhaltakaa torveen… kun vietämme juhlaa!”

Riemullista kesää kaikille!

Helena Eckhoff