Sateenkaari pimeän keskellä

 

Kesän aikana ihastelin monta kertaa taivaalla näkyvää sateenkaarta. Sateenkaaret ilmestyvät nopeasti ja katoavat melkein yhtä nopeasti. Sateenkaarista sanotaan, että ne ovat yksi luonnon kauneimmista ihmeistä ja useissa saduissa kerrotaan sateenkaaren päässä odottavasta aarteesta.

Loka-marraskuussa sateenkaaria näkee enää harvoin, vaikka vesisateet näihin kuukausiin kiinteästi kuuluvatkin. Valon määrä ympäriltämme on kuitenkin vähentynyt niin paljon, etteivät auringonsäteet riitä heijastamaan prisman värejä sadepisaroiden lävitse.

Kun valo ympärillämme vähenee, etsimme erilaisia tapoja tuoda kaipaamaamme valoa tummuviin päiviin ja iltoihin. Kesä, aurinko ja sateenkaaret ovat vain muisto menneistä kuukausista, mutta lämpöä ja häivähdyksen valoa saamme luotua ympärillemme kynttilöiden ja lyhtyjen avulla. Monelle meistä ne ovatkin näihin muuten niin pimeiltä ja pitkiltä tuntuviin kuukausiin kiinteästi kuuluva osa.

Tänä vuonna kaivoin kynttilät esiin jo elokuussa. Istuin kynttilän himmeässä valossa useina iltoina ja kuuntelin, miten sade ropisi ikkunalautoihin. Eräänä iltana kiinnitin huomiota siihen, miten pieni kynttilänliekki loi illan pimeydessä kauniin sateenkaarimaisen kuvastuksen pöydällä olevan kukkamaljakon lävitse. Ehkä sateenkaari voikin ilmestyä pimeässä illassa silloin, kun sitä vähiten osaa toivoa tai odottaa.

Sateenkaari on toivon symboli, joka on näkynyt tänä vuonna monella tavalla ympärillämme. Erilaiset, toinen toistaan kekseliäämmät taideteokset ovat värittäneet koulujen ja päiväkotien ikkunoita ja aitoja. Ne ovat ainakin minulle olleet muistutus siitä, ettei toivoa pidä koskaan menettää, sillä sateen ja harmauden, elämän raskaiden ja kivikkoisten päivien jälkeen on edessä valoa ja jotakin niin kaunista ja ihmeellistä kuin sateenkaari väriloistoineen.

Loka- ja marraskuuta sanotaan arkisimmiksi ja harmaimmiksi kuukausiksi. Lomakausi on ohi, päivät lyhenevät ja vähitellen luonto ympärillämme vaipuu talvihorrokseen. Valo ei kuitenkaan katoa elämästämme näidenkään kuukausien aikana. Kynttilät tuovat valoa ja muistuttavat meitä rukouksen voimasta ja iankaikkisesta Jumalan meille lupaamasta toivosta. Ehkä sateenkaari näyttäytyy meille näiden kuukausien aikanakin ihan yllättäen silloin kun sitä vähiten osaamme toivoa ja eniten kaipaamme.

Hanna Savukoski
Lounaisen Saksan suomalaispappi