Pullantuoksuinen, ystävärikas, opettavainen

”Innostava, yhteistyöhakuinen, ulospäinsuuntautuva, pohdiskeleva, kiireinen, haastava, mielenkiintoinen, palkitseva, toisinaan raskas, antoisa, ystävärikas, iloinen, kahvin-/pullantuoksuinen, avartava, opettavainen, lämmin- ja yhteistyöhenkinen.” Mun muassa näillä adjektiiveilla kuvasivat aikaansa puheenjohtajina entiset seurakunnan puheenjohtajat Leena von der Ropp (LR), Aili Greis (AG), Päivi Oksi-Walter (PO), Terttu Jauss (TJ) ja Anu zu Dohna (AD) sekä entiset kielikoulun puheenjohtajat Päivi Piatkowski (PP), Kaija Eckert (KE), Arja Eisenblätter (AE) ja Päivi Lehtonen-Brenner (PL).

1. Millä viidellä adjektiivillä kuvailisit aikaasi puheenjohtajana?
 

PO: innostavana, yhteistyöhakuisena, ulospäinsuuntautuvana, pohdiskelevana, rikastuttavana.

TJ: kiireinen

PP: haastavaa, mielenkiintoista, innostavaa, palkitsevaa, toisinaan raskasta

KE: antoisa, ystävärikas, ystävällinen, iloinen, puhelias, kahvin/pullantuoksuinen

AE: antoisaa, avartavaa, hyödyllistä, opettavaa, tapahtumarikasta

PL: Opettavainen, iloinen, vastuullinen, lämmin- ja yhteistyöhenkinen

2. Mitä seurakunta/kielikoulu merkitsi/merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?
 

LR: Olin vasta muutanut Hannoverista Nordheimiin ja etsin yhteyttä toisiin suomalaisiin ja seurakuntaan olin sitten myös Stuttgartin seurakunnan perustavassa kokouksessa ja minut valittiin myös raatiin. Puheenjohtajana olin Kari Bonsdorfin jälkeen.

PO: Henkilökohtaisesti tärkeää oli tuntea seurakunnan kautta yhteenkuuluvuutta tähän ulkosuomalaisten joukkoon. Siten pystyin peilaamaan omia kokemuksiani ja ajatuksiani, saamaan vahvistusta niille, ja oppimaan paljon uutta omasta suomalaisesta identiteetistäni.
Seurakunnassa sai jakaa samankaltaisia kokemuksiaan muiden kanssa toisessa kulttuurissa ja maassa elämisestä. Suomalaisvaikutteinen kristillisyys toi iloa ja tasapainoa. Sain omaan arvopohjaani vahvistusta, uutta pohdintaa ja uusia oivalluksia.
Lapsilleni seurakunta merkitsi rikastumista toisella äidinkielellään ja kokemuksia suomalaisista kulttuuriperinteistä.
Erityisesti suomalainen musiikki nousi tärkeäksi tunnekokemukseksi.
Suomalaisessa seurakunnassa rakentui monipuolinen ystäväverkosto.

TJ: Minulle suomalainen seurakunta merkitsee akkujen tankkaamista omalla kielellä. Kiireisessä elämässäni viikon sana muistuttaa minua siitä, että on onneksi muutakin kuin työ olemassa. Jumalan sana lupaa toivoa, ettei tarvitse olla täydellinen. Saksaksi se ei kuulostaisi yhtä ”oikealta”.

AD: Seurakunta on osa ulkosuomalaisuuttani. On ollut hienoa tehdä yhteistyötä eri sukupolvien saksansuomalaisten kanssa.

PP: Koulu oli minulle tärkeä tehtävä: lasten kielipääoman ja oman identiteetin kartuttaminen yhdentyvässä Euroopassa, Koulu oli minulle opettajan urani tärkein projekti, jota sain suunnitella koulutukseni ja innostukseni vapaudella. Koulu merkitsee minulle edelleen hyvin paljon, iloitsen suuresti sen toiminnan jatkumisesta.

KE: Otin puheenjohtajan tehtävän vastaan, koska lapseni Lina ja Matti kävivät kielikoulua. Halusin näyttää lapsilleni kuinka tärkeää heille on osata Suomen kieli. Kielikoulussa he huomasivat, että on muitakin lapsia, joiden äiti tai isä puhuu tuota „outoa“ kieltä. Lapset oppivat Suomi-koulussa myös suomalaisia tapoja, perinteitä, suomalaista kulttuuria, maantietoa, historiaa, jne.
Itse tutustuin lasten vanhempiin (pääasiassa äiteihin). Sain myös tietää kuinka hyvää työtä suomalainen seurakunta Saksassa tekee.
Meille ulkosuomalaisille Suomi-koulut ovat tärkeä yhteydenpitäjä.
Suomen valtion pitäisi panostaa Suomi-koulujen ylläpitoa!! Jos ajatellaan meidän lasten (2.sukupolven) kielitaitoa: Heillä on hyvin paljon resursseja, jos he palaisivat Suomeen. He puhuvat hyvää Suomen arkikieltä, sen lisäksi saksaa, englantia, ehkä myös ranskaa. He ovat kasvaneet Saksassa, monikulttuurisessa maassa. Kaikki tämä olisi voittoa Suomelle.

AE: Saada omat lapset ymmärtämään, että tärkeää osata ja ymmärtää suomea. Mahdollisuutta tavata muita suomalaisia.

PL: Kielikoulu on todella tärkeä tuki, että lapset saavat ryhmissä tutustua Suomen kieleen ja kulttuuriin  myös perheen ulkopuolella. Sekä vanhemmille tärkeä paikka, jossa pystyy jakamaan kokemuksiaan ja saamaan hyviä neuvoja muilta samassa elämäntilanteessa olevilta.

3. Mitkä olivat sinun puheenjohtajakautesi suurimmat haasteet / tärkeimmät tapahtumat?

LR: kaikki oli uutta ja mietittiin, mitä kaikkea voitaisiin tehdä ja saada aikaan.
Kuoro perustettiin, alettiin pitää pienille pyhäkoulua. Järjestettiin perheseminaareja. Rikastuttavia kokemuksia. Uusia vaatimuksia, vaativaa; ei ollut vanhoja polkuja  joita kulkea. Kirkko oli pitkän matkan päässä (50 km)

AG: Päällimmäisenä mielessäni on ulkosuomalaisten piispan Paavo Kortekankaan vierailu seurakunnassamme 6.7.1986. Virassani tehtäväni oli pitää tervetuliaispuhe hänelle kirkkokahvilla. Olin pohtinut asiaa paljon ja kirjoitin mielestäni hyvän puheen. Kaikki sujui alussa hienosti, kunnes piispa Kortekangas heitti kysymyksen kesken puhettani sekaan. Hetken olin aivan 'ulalla', kunnes päätin kohteliaisuudesta vastata hänelle. Siitä kehkeytyi keskustelu välillemme, johon muitakin läsnäolijoita osallistui. En muista enää 'puheen loppua', mutta jälestäpäin sain eräältä seurakuntalaiselta kritiikkisen huomautuksen, ettei tuommosta puhetta piispalle pidetä. Hämmästyin, sillä puheeni johdon oli itse piispa ottanut kesken kaiken käsiinsä.
Eräänä saavutuksena pidän sitä, että DFGn perinteinen joulujuhla yhdistettiin seurakunnan ja koulun joulujuhlan kanssa. Paul-Gerhard-Hausissa pidimme niitä monet vuodet ja ne olivat todella suositut. Seurakunnallamme oli myös kummityttö Afrikassa, Tansaniassa. Hankimme hänelle pyörätuolin. Tuimme myös hänen kotikylästään parin nuoren tytön sairaanhoitajakoulutusta. 

PO: Merkitykselliseksi tavoitteeksi pidin omana puheenjohtajakautenani hyvän yhteistyön rakentumista Suomi-koulun ja DFG:n kanssa. Näillä jokaisella on omat tärkeät tavoitteensa ja painopistealueensa, jäsenistä ei tarvinnut kilpailla, vaan olimme hyvässä yhteistyössä keskenämme.
Erityisen haasteellisena koin nuorten ja nuorten aikuisten aktiivisen osallistumisen.
Seurakunnan tärkeimpinä tapahtumina pidin yhteisiä koko perheen joulujuhlia ja joulujumalanpalvelusta. Ne olivat luovuttamattomia tunnekokemuksia. Samoin koko perheen vappujuhlat olivat tärkeä vuosittainen tapahtuma.
Suomalaisen seurakuntamme helmi oli korkeatasoinen kirkkokuoro Anita Sassen ammattitaitoisesti johtamana.
Kauteni merkittävin iso tapahtuma oli osallistuminen Saksan evankelisen kirkon "Evangelische Kirchentage" -kirkkopäiville vuonna 1999 Stuttgartissa omalla erillisellä suomalaisen seurakunnan ohjelmalla, se oli tietääkseni historiallisesti ensimmäinen kerta. Osallistuminen vaati valtavasti virallista etukäteistyötä ja koko seurakuntamme oli sitten mukana käytännön järjestelyissä. Suomalainen parikymmenjäseninen "Pyhän Birgitan kuoro" esitti messun "Aurinko, vesi ja tuuli".Se yllätti meidät täysin suurella menestyksellään. Järjestimme kuorolaisille majoituksen, ruokailut ja tutustumiskäyntejä, samoin Suomen kirkon delegaatio oli vieraanamme.
Samoin järjesteltiin Pekka Simojoen "Exodus"-yhtyeen kiertueen konsertti Stuttgartissa majoituksineen ja keikkabussinsa korjaamisineen. Näistä tapahtumista jäi kaikille paljon mukavia muistoja.

TJ: En muista mitään muuta ihmeellistä, kuin omat ajankäyttöni haasteet. Silloinhan meillä oli iso ja toimiva seurakunta, jossa oli myös paljon lapsia osallistumassa toimintoihin.

AD: Puheenjohtajakauteni tärkein teema oli sukupolvenvaihdos luottamustoimissa. Iloksemme se onnistui!

PP: Vastaan tähän koko kouluajaltani, koska en muista tarkkaan, olinko haasteissa opettaja vai johtaja: Koulun perustamiseen osallistuminen, tilojen etsiminen, kirjaston perustaminen, oppimateriaalin löytäminen, verkoston rakentaminen, vastuu- ja toimihenkilöiden saaminen, opettajien neuvottelupäivien järjestäminen Stuttgartissa, aloitteet puheenjohtajien neuvottelupäivistä, motivaatiota kielitaidon hyödyntämisestä tulevaisuudessa

KE: – Kielikoululaisten viikonloppuleiri Hepsisau´ssa. (missä opimme mm. huovuttamisen.)

- Opettajien ja puheenjohtajien koulutusviikonloppu Pariisissa missä tapasin puheenjohtajia muista maista.

- Kuopiossa sain olla mukana monikansalaisuuden kokouksessa

- Suomikoulujen vuotiset koulutuspäivät

AE: Löytää innostuneita ja motivoituneita opettajia

PL: Tärkeintä oli aina nähdä kuinka mielellään lapset aina perjantaisin, raskaan kouluviikon jälkeen, tulivat kouluun. Lisäksi yhteiset tapahtumat kuten askartelu "Marttojen" johdolla, joihin niin isot kun pienetkin ottivat osaa sekä hyvin hoidettu kirjasto koululla olivat myöt todellisia kohokohtia.
Suurimmat haasteet aiheuttivat silloin demonstraatiot Stuttgart21-projektia vastaan, jotka monesti sattuivat perjantaille ja Suomi-koulun läheisyyteen. Osittain koulutunnit jouduttiin jopa peruuttamaan, kun ei ollut varmaa pääsevätkö koululaiset/vanhemmat turvallisesti  koululle ja koulun jälkeen takaisin kotiin

4. Miten seurakunnan / kielikoulun toiminta on mielestäsi muuttunut?

​​​​​​​PO: Ekumenia alkoi näkyä kirkollisessa toiminnassa seurakuntatasollakin. Se lisäsi samaa arvomaailmaa jakavien laajempaa yhteenkuuluvuutta.
​​​​​​​Seurakunnan toiminnassa ehkä suurin muutos näkyi pitkäjänteisen vapaaehtoistyön ja vastuutehtävien vähenemisenä. Siirryttiin yhä enemmän erilaisiin projekteihin, joihin oli helpompi sitoutua. Tämän myötä saatiin liikkuvuutta ja uusia ihmisiä mukaan.

TJ: Eipä oikeastaan ihmeemmin, paitsi että väki vähenee varmaankin nykyisten medioiden takia. Kun on muutenkin yhteydessä kotimaahan tiiviisti, niin suomalaisen sanan merkitys vähenee.

AD: Säännöllisesti kokoontuvien toimintapiirien määrä on vähentynyt hiljalleen ja toiminta keskittyy jumalanpalvelusten ja hartausten ympärille ja yksittäisiin tapahtumiin.

PP: Kielikoulujen toiminta on nyt paljon helpompaa kuin aloittaessamme. Puheenjohtajille ja opettajille on heti tukea laajoista ohjeista ja opetussuunnitelmista kielikoulujen nettisivuilla. On Suomi-koulujen neuvosto, Suomi-koulujen Tuki ry, Facebook-ryhmät, neuvottelupäivät. Olisi mukava päästä katsomaan, ovatko koulun arkitoimet  ja oppimisen tunnelmat luokissa muuttuneet vuosikymmenten mukana.

KE: Olen ollut kauan pois kielikoulusta – en tiedä viimeisistä 25 vuodesta mitään, valitettavasti. Minun aikana Suomi-koulun merkitys kasvoi, sitä arvostettiin Saksassa.

AE: Omat lapseni ovat jo aikuisia, enkä ole käynyt koulussa vuosiin. En osaa kommentoida.

PL: Korona aiheuttaa tällä hetkellä suuria haasteita myös Suomi-kouluille. Tällä hetkellä on haasteellista miten opetus pystytään järjestämään turvallisesti ,mikäli nykyinen tilanne jatkuu pidempään , eikä lähiopetus ole mahdollista.

5. Miltä tulevaisuuden seurakunta / kielikoulu näyttää?

PO: Ekumenia ja yhteistyö kirkkojen välillä lisääntyy ja maailma globalisoituu. Sen mukana tarve kuulua johonkin, joka vastaa omaa arvomaailmaa ja joka vahvistaa omaa kulttuuri-identiteettiä, ei katoa, vaan päinvastoin kasvaa. Silloin kirkko tarvitsee selkeää profiilia; hengellisesti, kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti.

TJ: En näe mieltä siinä, että palkataan oma pappi kourallista seurakuntalaisia varten.

AD: Suomalaisia seurakuntia kohtaa samat haasteet kuin muitakin yhdistyksiä ja yhteisöjä. Ihmisillä on yhä vähemmän aikaa ja voimia laajaan ja pitkäjänteiseen vapaaehtoistoimintaan. Tulevaisuuden seurakunta keskittyy siksi olennaiseen mutta tarjoaa siihen monenlaisia tarttumapintoja ja monenlaisia tapoja olla mukana.

PP: Kielikoulujen tulevaisuus näyttää hyvältä. Mahdollisuuksia erilaiseen toimintaan on enemmän kuin ennen. On siirrytty digiaikaan, joten esim. verkostoituminen on helpompaa. Kielipääoma koetaan tärkeämmäksi kuin ennen.

KE: Toivottavasti hyvältä.

AE: Hmmmm... toivottavasti lapset taas jossain vaiheessa pystyvät istumaan nenäkkäin ja juttelemaan keskenään, muutenkin kuin tietokoneen välityksellä. Tärkeintä on aito kohtaaminen, myös tulevaisuudessa.

PL: Todennäköisesti useampien opetusmetodejen käyttö lähiopetuksen rinnalle tulee yleistymään.

6. Mitä muita ajatuksia haluat jakaa Renkaan lukijoiden kanssa?
 

PO: Koin osallistumisen ja toiminnan seurakunnassa hyvin merkityksellisenä. Se jätti pysyvän, myönteisen jäljen omaan elämäntarinaani ja identiteettiini; vielä Suomeen takaisin muuttaneenakin.
Suomalainen seurakuntatyö ulkomailla antaa hyvät puitteet pitää huolta omista juuristaan, se elävöittää ja rikastuttaa.
​​​​​​​Opin ymmärtämään ja kyseenalaistamaan. Innostus toimia yhteisten asioitten eteen energisoi omaa elämää uskomattoman paljon. Suomalainen seurakunta ja Suomi-koulu antoivat lapsilleni suunnattoman tärkeitä rakennusaineita suomalais-saksalaisen identiteetin kehittymiselle.

AD: Alles wird gut :)

PP: Terveiseni koko kielikouluväelle Stuttgartissa ja Saksassa, sydänlämpöiset kiitokseni yhteistyöstä ja parasta oppimisen iloa edelleen. Minulla on paljon rakkaita ja lämpimiä muistoja kielikouluajalta niin oppilailta kuin kolleegoiltani, jotka usein antoivat todella kaikkensa yhteiseen kouluumme! Ehkäpä nähdään vielä.

KE: Lukekaa ja tukekaa Rengasta!

AE: Ihana, että löytyy vielä talkoohenkeä ja ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään arvokasta työtä palkatta

PL: Suomi-koulujen opettajat ympäri maailmaa tekevät arvokasta työtä, jonka vuoksi ulkosuomalaisten lapsien kiinnostus Suomen kieltä ja kulttuuria kohtaan sekä taidot karttuvat vuosi vuodelta. Hyvää 40 v-juhlavuotta Stuttgartin kielikoululle!

Haastattelu: Katarina Bürger ja Sara Lindh-Schwarz