Uutislistaukseen

Suomi-koulut tekevät tuloksellista työtä

Leila Imppolan väitöskirja käsittelee saksansuomalaisten Suomi-koulussa opiskelleiden nuorten käsityksiä Suomesta ja suomen kielestä.

Suomi-koulut_Leila Imppola_kuva picturepeople_web.jpg

Leila Imppola, kuva: picturepeople

Väitöskirjatutkimukseni käsittelee saksansuomalaisten Suomi-koulun toimijoiden käsityksiä Suomesta, suomen kielestä ja Suomi-koulusta. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena oli saada kokonaiskuva Suomi-koulutoiminnasta.

Kaikki tutkimukseen osallistuneet Suomi-koulun toimijat, ts. oppilaat, vanhemmat ja opettajat, nostivat esiin Suomi-koulun roolin yhteisönä, joka laajentaa suomen kielen käyttömahdollisuuksia kodin ulkopuolelle sekä antaa mahdollisuuden tavata muita suomalaistaustaisia. Opettajille Suomi-koulu tarjosi mahdollisuuden ammattitaitonsa käyttämiseen äidinkielellä. Vanhemmat arvostivat yhteisössä saamaansa vertaistukea. Suomikoululaisille kielikoulu antoi mahdollisuuden tavata suomalaistaustaisia tovereita, käyttää ja harjoittaa suomen kieltä kodin ulkopuolella.

Erilaisia odotuksia ja haasteita

Vanhempien käsitys äidinkielestä ja suomen kielestä ovat Suomi-koulutyön perusta. Yllättävästi ajatukset käsitteistä äidinkieli ja suomen kieli poikkesivat toisistaan. Äidinkieltä kuvattiin tunnekieleksi, kun suomen kieltä sitä vastoin luonnehdittiin instrumentaalisesti ylirajaisten suhteiden näkökulmasta. Käsitys äidinkielen merkittävyydestä vaikuttaa myös perheiden kielikäytänteisiin. Jos äidinkieli koetaan tärkeäksi, sitä todennäköisesti halutaan välittää myös lapsille ja käytetään aktiivisesti kommunikaatiossa. Näin käsitykset välittyvät edelleen lapsille. Tutkimustuloksissa tämä näkyy suomikoululaisten käsityksissä suomen kielestä, sillä monet nuorista määrittelivät suomen äidinkieleksi tai toiseksi äidinkieleksi, jolla oli erityistä merkitystä myös ylirajaisten suhteiden ylläpitämisessä.

Käsitykset suomen kielestä ja äidinkielestä heijastuvat myös Suomi-koululle asetettuihin odotuksiin. Joukko vanhempia odotti lasten ja nuorten kielitaidon korkeatasoista kehittymistä ikäkauden edellyttämällä tavalla, kun taas osalle vanhempia riitti, että lapsilla oli mahdollisuus kuulua suomenkieliseen yhteisöön. Toisaalta sekä oppilaat että vanhemmat toivoivat toiminnalta tavoitteellisuutta.

Ongelmalliseksi niin oppilaat kuin opettajat kokivat taitotasoltaan ja ikärakenteeltaan heterogeeniset ryhmät. Oppilaiden opiskeluinnokkuuteen vaikutti kielteisesti, jos he pitivät tehtäviä tasoltaan liian vaatimattomina. Lisäksi opetusta häiritsevänä pidettiin oppilaiden epäsäännöllistä osallistumista opetukseen. Negatiivisina seikkoina nostettiin esiin myös oppimateriaalin ja tavoitteiden epämääräisyys, Suomi-koulun opetus normaalin koulutyön lisänä, opetuksen ajankohta myöhään iltapäivällä tai viikonloppuisin ja usein pitkät matkat oppitunneille.

Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että Suomi-koulun opetuksessa kieli nähdään usein osataitoina, mikä tekee opetuksesta oppilaiden kannalta raskasta ja kuivaa. Kielikasvatuksen näkökulma avaa laajat mahdollisuudet eriyttämiseen, joka on heterogeenissä ryhmissä välttämätöntä. Tutkimukseen osallistuneet peräänkuuluttivat selkeitä tavoitteita opetukselle.

Tärkeä pääoma

Kokoavasti voidaan kuitenkin todeta, että Suomi-koulutyö on kantannut hedelmää. Erityisesti kielikoulun lopettaneet oppilaat arvostivat kielitaitoaan, kulttuurisesti moninaista taustaansa, monikielisyyttään ja Suomi-koulun roolia kielen hallitsemiseksi. Nostan esiin Suomi-koululaisen oman äänen, joka tiivistää entisen Suomi-koululaisen omin sanoin koko toiminnan ytimen sekä toiminnan saavutukset.

”Olen tosi iloinen ja kiitollinen siitä, että olen kasvanut kaksikielisenä, ja että isäni näki niin paljon vaivaa ja käytti energiaa siihen, että hän luki lapsena meille päivittäin suomalaisia tarinoita ja raahasi meitä vastoin tahtoamme Suomi-kouluun. Nyt osaan arvostaa sitä, ja opintoni ja ammattini ovat yksinkertaisesti ihania […] on helpotus olla Suomen kansalainen, sillä ajattelen, että voin aina mennä Suomeen. […] Suomi on loistava! (Oppilas35.)

Edellä tulee esiin kotona tehdyn työn tärkeys. Suomi-koulun opetukseen osallistuminen ei ole aina lasten ja nuorten kiinnostuksen kohteista tärkeimpiä, mutta kielitaito ja eheä minäkuva avaavat mahdollisuuksia, jonka hyödyn oppilaat huomaavat usein vasta myöhemmin.

Tutkimustulokset kertovat, että Suomi-koulutyöllä on saatu aikaan tuloksia, sillä monet nuoret olivat tyytyväisiä suomen kielen taitoonsa, arvostavat taustaansa ja monikielisyyttään. Kielikoulussa he kokivat oppineensa asioita, joita kotona ei opittu, vahvistaneensa kielitaitoaan ja saaneensa vertaistukea yhteisössä. Toisaalta tulokset antavat aihetta pohdinnoille, kuinka Suomi-koulun toimintaa voitaisiin kehittää siten, että tulevaisuudessa yhä useampi oppilas tuntisi oppivansa uusia asioita kielestä ja kulttuurista Suomi-koulussa sekä kuuluvansa kiinteämmin tähän yhteisöön.

Leila Imppola

Leila Imppolan väitöskirja on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8105-1

2020-06-24 16:51:00.0