Luota kukkaan puhkeamiseen

Jo usean vuoden ikkunallani on nököttänyt valkoinen orkidea. Sen edeltäjien aika kodin kaunistajina loppui aina lyhyeen. Säännöllisesti ne tiputtivat kukkansa, ja kärsimätön hoitaja viherpeukalotaitoihinsa pettyneenä kiikutti kukan bioastiaan ja osti tilalle uuden.

Näin jatkui, kunnes ystäväni alkoi ihmetellä tiheitä visiittejäni Ikean orkidea-osastolle. Hän opasti minua luottamaan kasvin elävän karun, kukattoman kaudenkin aikana ja käski hoitaa tuota oikuttelevaa ystävää ennen kaikkea kärsivällisyydellä. Seuraavat kuukaudet kärsivällisyyteni oli koetuksella, kun katselin päivästä toiseen ankean näköistä kukatonta vartta ja odotin elämän merkkejä. Mutta odotus palkittiin. Nyt orkidea kukkii komeasti tasaisin väliajoin, vaikka joskus pudottaakin kukkansa kauneusunille vetäytyen.

Suomen Suvivirsi-viikonloppuun ja luonnon kauneimpaan kukinta-aikaan tänä vuonna osuva helluntai kutsuu pohtimaan, mitä uskon lahja meille merkitsee ja kuinka sitä hoidamme. Helluntaina keskitämme ajatuksemme kolmiyhteisen Jumalan ehkä kaikista vähiten ymmärryksellä tavoitettavaan muotoon, Pyhään Henkeen, uskon lahjoittajaan.

Arkielämän haasteissa epävarmuuden autiomaassa lakastumista vastaan taistellessaan saattaa tuntea uskonsa karuksi, kukattomaksi karahkaksi. Pyhän Hengen läsnäoloa ei tällaisina hetkinä huomaa. Näin käy etenkin, jos koettaa tavoittaa uskon olemusta rationaalisin keinoin. Sekä usko että Pyhä Henki jäävät ihmismielelle osittain mysteereiksi. Hedelmällisempää onkin keskittyä havainnoimaan, kuinka monin eri tavoin uskon lahjat voivat ilmetä.

„Hedelmistään puu tunnetaan“ muistutti Jeesus kehottaen meitä kantamaan hyvää hedelmää. Lahjana saatavan uskon todeksi elämistä ei ole hedelmien vertailu, vaan kristillisten arvojen ja hyveiden heijastaminen ympärillemme. Galatalaiskirjeessä kerrotaan:

Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. (Gal. 5: 22).

Juuri näitä apostoli Paavalin kuvailemia asioitahan me toivomme yhteiselämämme kantaviksi arvoiksi. Myös Luther liittää Hengen konkreettisiin, arkisessa kanssakäymisessä ilmeneviin hyveisiin. Ensiajatukselta etäisiksi jäävät sanat Henki ja usko eivät siis ehkä olekaan erossa jokapäiväisestä elämästämme.

Tässä ajassa tarvitsemme Pyhän Hengen lahjoja yhä kipeämmin. Tarvitsemme rakkautta vierauden pelon ja vihan keskelle, rauhaa levottomuuden ja epävarmuuden uhkan kasvaessa, pitkämielisyyttä ja lempeyttä hektisyyteen ja suorituskeskeisyyteen painostavassa ajassa, sekä hyvyyden sanomaa sinne, missä pahuus on saamassa jalansijaa.

Vaikka oma usko tuntuisi joskus olevan enemmän taistelua kuihtumista vastaan kuin kukintaa, voimme valitsemillamme ja vaalimillamme arvoilla osoittaa, että uskon lahja ja Henki elävät rohkaisevasti keskellämme, auttaen uskon silmuja ajallaan yhä uudestaan avautumaan kukkaan. Vaikeinakin kausina saamme hiljalleen kantaa hedelmää. Jumala itse antaa sateen ja auringon, hoitaen meitä kärsivällisellä rakkaudellaan.

Anna-Maari Ruotanen