Agricolan opettajan Philipp Melanchthonin kuolemasta 450 vuotta

Suomessa vietettiin vuonna 2007 Mikael Agricolan juhlavuotta, kun tuli kuluneeksi 450 vuotta reformaattorimme ja kirjakielemme isän kuolemasta. Agricolan opettaja Philipp Melanchthon kuoli kolme vuotta oppilastaan myöhemmin  19.4.1560. Melanchthonin muistoa vietetään Saksassa Luther-vuosikymmeneen (2008-2017) liittyvänä teemavuotena. Reformaattorin, humanistin ja pedagogin juhlavuodelle on otettu teemaksi ”reformaatio ja koulutus”, koska Melanchthonin elämäntyön vaikutus koko Euroopan koulujärjestelmien kehittymiseen oli merkittävä. Melanchthon-juhlavuoden pääjuhlaa vietettiin 19.4. Wittenbergin Linnankirkossa. Juhlapuheen piti liittokansleri Angela Merkel. Tilaisuudessa oli läsnä arvovieraita kirkon, ekumenian, politiikan, tieteen ja kulttuurin aloilta.

Humanismin ihmelapsi

Philipp Schwarzerdt syntyi 16.2.1497 viisilapsisen perheen esikoisena Brettenissä, joka sijaitsee Saksan lounaisosassa. Isä Georg toimi vaaliruhtinaan asevaraston ja tykkivalimon johtajana. Barbara-äidin isä oli Brettenin pormestari Johann Reuter, joka piti huolen siitä, että hänen lapsenlapsensa saivat hyvän koulutuksen varsinkin latinankielessä. Yhtenä syynä klassisten kielten arvostamiseen lienee se, että Johann Reuterin lanko oli kuuluisa humanisti Johannes Reuchlin. Isä Georgin ja isoisä Johanin kuoltua lokakuussa 1508 Philippin lapsuus päättyi.  Philipp muutti nuoremman veljensä kanssa asumaan isoäiti Elisabethin luo Pforzheimiin, jonka kuuluisassa latinakoulussa Philipin lahjakkuus huomattiin. Koulun rehtori tarjosi ahkeralle oppilaalle mahdollisuuden opiskella myös kreikan kieltä. Vuonna 1509 isoäidin humanistiveli  antoi 12-vuotiaalle Philipp Schwarzerdtille humanistinimen Melanchthon ja ohjasi hänet Heidelbergin yliopistoon. Siellä 14-vuotias Melanchthon suoritti nopeimmassa mahdollisessa aikataulussa ensimmäisen akateemisen tutkintonsa (Baccalaureus artium).

Kun Melanchthon vuonna 1512 promovoitiin maisteriksi, eivät professorit uskoneet, että heiveröisellä 15-vuotiaalla riittäisi auktoriteettia toimia yliopistossa opettajana. Opettajan toimessa selviämisen valmiuksia Melanchthon hankkikin sitten vielä suorittamalla 17-vuotiaana Tübingenin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa maisterin tutkinnon. Opiskelujen ohessa Melanchthon perehtyi uusiin opetusmenetelmiin. Maisterin tutkintoa seurasi intesiivinen opetustyö yliopistossa. Melanchthonin ensimmäiset merkittävät humanistiset kirjoitukset ovat Tübingenin ajalta. Humanismi innoitti Melanchthonia jo nuoruudessa. Myös merkittävimpänä humanistina pidetty Erasmus Rotterdamilainen havaitsi nuoren maisterin kyvyt ja kirjoitti 19-vuotiaasta lahjakkuudesta näin:  ”Miten paljon toivoa tähän nuoreen mieheen, tai oikeastaan poikaseen voidaankaan panna! Mikä keksijän älykkyys hänessä onkaan, mikä kielen puhtaus, miten kypsä oppineisuus!” Humanististen ihanteiden ja reformaation teologian kanssa työskenteleminen sai Melanchthonin elämässä aikaan tietynlaisen läpi elämän kestäneen dualistisen jännitteen.

Wittenbergin suosituin professori

Martin Lutherin lokakuussa 1517 laatimien teesien seuraukset tulivat muuttamaan myös Philipp Melanchthonin elämän suuntaa. Puoli vuotta teesien julkaisemisen jälkeen Luther puolusti kantojaan Heidelbergin väittelyssä, jossa myös Melanchthon sattui olemaan läsnä. Lutherin esiintyminen teki nuoreen maisteriin sellaisen vaikutuksen, että hän matkusti opiskelutovereineen Wittenbergiin tutustuakseen lähemmin reformaattoriin.

Ei mennyt kauan aikaa, kun Melanchthon palasi Wittenbergiin uudelleen. Vaaliruhtinas Fredrik Viisas tarvitsi 1502 perustamaansa Wittenbergin yliopistoon kreikkalaisen kirjallisuuden professoria. Kyseessä oli merkittävä oppituoli, sillä Saksassa oli ollut kreikan kielen professuuri sitä ennen vain Leipzigissa. Vaalituhtinas pyysi professoriksi Wittenbergiin edellä mainittua Johannes Reuchlinia, mutta tämä suositteli virkaan 21-vuotiasta sukulaistaan Melancthonia, joka otti tehtävän vastaan elokuussa 1518. Vain puolentoista metrin pituinen, laiha ja lievän puhevian omaava nuorukainen ei tehnyt ulkoisella olemuksellaan kovin suurta vaikutusta wittenbergiläisiin. Lutherkin pelkäsi, että Melanchthon ei kestä lempeän mielenlaatunsa takia kovin kauan Wittenbergin seudulla. Uuden professorin virkaanastujaisluennon jälkeen käsitys Melanchthonista ja hänen kyvyistään muuttui täysin. Uudessa yliopistossa oli aluksi skolastinen profiili mutta varsin pian opetusohjelmaa alettiin uudistaa humanismin hengessä.

Melanchthonin luennot olivat hyvin suosittuja.  Häntä kuuntelemassa istui yleensä enemmän opiskelijoita kuin Lutherin luennoilla. Professorin viran hoitamisen ohella Melanchthon opiskeli Lutherin johdolla teologiaa ja suoritti siinä tutkinnon jo vuosi Wittenbergiin saapumisensa jälkeen.  Suoritettuaan teologisen tutkinnon Melanchthon pystyi luennoimaan humanististen aineiden ohella myös Raamatusta  ja reformatorisesta teologiasta. Kun Luther oli paossa Wartburgin linnassa Melanchthon piti hänen raamattuluentonsa.

Melanchthonin kreikan luennoilla istui myös Luther, joka innostui kreikan opettajansa motivoimana kääntämään Uuden testamentin saksan kielelle alkutekstistä. Yhdessä reformaattorit viimeistelivät Lutherin käännöstä tämän palattua Wartburgin linnasta Wittenbergiin  keväällä 1522. Heprean kielen taitoinen Melanchthon oli korvaamaton apu myös Vanhan testamentin kääntämisessä.

 Tiede oli Melanchthonille avain maailman ja sen järjestyksen ymmärtämiseen. Wittenbergin yliopistossa vuonna 1525 tehdyn organisaatiouudistuksen jälkeen Melanchthon piti luentoja kaikissa oppiaineissa. Sen mahdollisti hänen poikkeuksellisen laaja perehtyneisyytensä eri tieteenaloihin. Melanchthonin kirjoittamia kirjoja luettiin innokkaasti. Kirjat käsittelivät retoriikkaa, etiikkaa, fysiikkaa, historiaa ja maantiedettä. Myös pari Uuden testamentin kommentaaria Melanchthon kirjoitti. Jo vuonna 1518 lahjakas humanisti julkaisi kreikan kieliopin, jota käytettiin kouluissa 1700-luvulle saakka.

Poikkeuksellisen monipuolisesta oppineisuudestaan huolimatta Melanchthon ei halunnut ottaa vastaan tohtorin arvoa. Hän toimi kahteen otteeseen lyhyitä kausia Wittenbertin yliopiston rehtorina ja filosofisen tiedekunnan dekaanina. Rehtorina ollessaan Melanchthon toteutti tutkinnonuudistuksen filosofisessa tiedekunnassa ja huolehti siitä, että evankeliset teologit saavat yliopistossa klassis-humanistisen koulutuksen. Lutherin ja Melanchthonin aikana Wittenbergin nuori yliopisto nousi lyhyeksi aikaa Euroopan merkittävämmäksi opinahjoksi.

Lutherin oikea käsi

Lutherin ja 14 vuotta nuoremman Melanchthonin välillä vallitsi elinikäinen ystävyys ja molemminpuolinen syvä kunnioitus. Lutheria tosin ärsytti aika ajoin Melanchthonin herkkänahkaisuus, varovaisuus ja lempeys. Melanchthon puolestaan kärsi jäädessään Lutherin voimakkaan, pyylevän ja suorasukaisen olemuksen varjoon. Herkän kuoren alla Melanchthonissa piili myös äkkipikaisuus, joka leimahteli tietyissä tilanteissa ja teki hänen lähipiirilleen kanssakäymisen haastavammaksi. Luonteenpiirteidensä erilaisuudesta huolimatta reformaation kaksi keulahahmoa tulivat hyvin toimeen keskenään.  Varsin pian Wittenbergiin muutettuaan Melanchthon tuli vakuuttuneeksi reformaation teologiasta. Luther puolestaan huomasi  Melanchthonin lahjakkuuden ja arvosti tämän teologista päättelykykyä. Ystävyys oli aitoa. Se alkoi kollegiaalisena yliopistokontaktina ja syveni yhteisten taistelujen myötä. Siitä, miten tärkeä apu Melanchthon Lutherille oli, kertoo Martti-tohtorin lausahdus:  ”Kuolisin mieluummin kuin joutuisin eroon tästä miehestä.” Pienen särön ystyvyyteen aiheutti se, että Melanchthon ei saanut kutsua Lutherin häihin, jotka tosin olivat hyvin pienimuotoiset ja pikaisesti järjestetyt.

Melanchthon tuki Lutheria jo ensimmäisessä merkittävässä katolisen kirkon kanssa käydyssä väittelyssä Leipzigin disputaatiossa vuonna 1519. Oli paljolti Melanchthonin Lutherille antamien neuvojen ansiota, että tiukka kolmiviikkoinen neuvottelu teräväpäisen Johannes Eckin kanssa päättyi ratkaisemattomaan tasapeliin. Juuri näissä neuvotteluissa , joissa Luther nosti Raamatun arvovallan paavin ja kirkolliskokousten yläpuolelle,  oli ensi kertaa esillä Melanchthonin muotoilema ”sola scriptura” (yksin Raamattu) -periaate.

Teologina Melanchthon oli erittäin merkittävä, mutta pappisvihkimystä hän ei koskaan ottanut.  Usein Melanchthon joutui vastaamaan protestanttisen puolen neuvotteluista valtiopäivillä ja uskontokeskusteluissa, kun Luther ei syystä tai toisesta voinut saapua paikalle. Luther työskenteli intensiivisesti evankelisen teologian parissa, mutta usein häneltä, raamatun selitysopin professorilta,  puuttui systemaattinen ote. Tämän huomattuaan Melanchthon otti tehtäväkseen evankelisen dogmatiikan muodostamisen. Vuonna 1521 ilmestyneessä ”Loci Communes” -teoksessa on Melanchthonin laatimana ensimmäinen systemaattinen esitys reformaation teologiasta. Luther piti vielä 20 vuotta myöhemmin Melanchthonin teosta Raamatun jälkeen parhaimpana kirjana.

Suurimmalta osin Melanchthonin käsialaa on myös Augsburgin tunnustus (1530), joka on edelleen luterilaisten päätunnustus.  Koska Luther ei turvallisuussyistä voinut itse osallistua Augsburgin valtiopäiville, jäi evankelisen teologian esitys ja puolustaminen Melanchthonin harteille. Joidenkin evankelisten mielestä Melanchthon olisi ollut Augsburgissa liian valmi kompromisseihin. Luther ei häntä siitä kuitenkaan moittinut, vaan oli tyytyväinen Melanchthonin osuuteen neuvotteluissa. Luther joutui toteamaan:  „Tämä pieni kreikkalainen lyö minut laudalta jopa teologiassa.” Eräiden arvioiden mukaan reformaatio olisi päättynyt jo vuonna 1525 hurmahenkisten lahkojen ja talonpoikaiskapinan aiheuttamaan kaaokseen ilman Melanchthonin apua.

Lutherin kuoleman jälkeen (1546) Melanchthon joutui ottamaan päävastuun reformaation johtamisesta. Hän oli luterilaisten itseoikeutettu johtaja 14 vuoden ajan kuolemaansa saakka ja joutui hoitamaan raskasta tehtävää vaikeissa olosuhteissa. Kun vahva pylväs Luther oli poissa aiheutui  Melanchthonin lempeämmästä ja sovittelevammastsa luonteenlaadusta joutuen tilanteita, joissa häntä moititiiin liiallisesta kompromissivalmiudesta. Evankelisten hävittyä katolilaisille Lutherin kuoleman jälkeen puhjenneen Schmalkaldenin sodan Melanchthon oli myös tavallaan pakotettu tietynasteiseen diplomatiaan ja kompromisseihin.  Erityisesti nuoret luterilaiset teologit, ”aitoluterilaiset”, moittivat Melanchthonia liiallisesta myöntyväisyydestä. Aitoluterilaiset ajautuivat vuonna 1556 keskinäisiin kiistoihin ja suurin osa heistä liittyi Melanchthonin kannattajiin, niin sanottuihin ”filippisteihin”.

Koulujen uudistaja

Melanchthonin tarmo ei kohdistunut vain reformaation kysymyksiin ja professorin toimen hoitamiseen. Myös pedagogisten käytäntöjen uudistaminen oli tarmokkaan koulumiehen intohimona. Vaaliruhtinaan toimeksiannosta tekemillään seurakuntien ja koulujen tarkastusmatkoilla Melanchthon oli tullut tietoiseksi koulujen surkeasta tilasta. Parantaakseen asiaintilaa hän julkaisi useita oppikirjoja, perusti kouluja sekä kehitti suunnitelmia koulujen ja yliopistojen koulutusohjelmien uudistamiseksi. Nürnbergissä toimii vielä nykyäänkin Melanchthonin vuonna 1526 perustama klassinen lukio.

Uusia pedagogisia ideoita Melanchthon esitteli jo kuuluisassa virkaanastujaispuheessaan Wittenbergissä 1518. Melanchthonin kehittämä korkeamman asteen latinakoulu on nykyajan lukioiden edeltäjä.  Pedagogisissa uudistuksissa yhdistyivät humanismin kasvatusihanteet ja  reformatoriset näkökulmat. Koulujen uudistusohjelmaan liittyen oppilaat jaettiin iän mukaan kolmelle eri luokka-asteelle. Opetus tapahtui latinan kielellä, sillä Melanchthonin mielestä oli tärkeää, että opiskelijat hallitsevat hyvin yhden kielen. Se oli luonnollisesti tuon ajan maailmankieli latina. Melanchthon painotti koulu-uudistuksessaan sitä, että oppilaita ei saanut rasittaa liian monilla oppiaineilla. Tärkeintä oli perusteellisuus ja asioiden toistaminen.

Jo elinaikanaan Melanchthonia kutsuttiin kunnianimellä ”Praeceptor Germaniae”, Saksan opettaja. Hänen pedagogisten uudistustensa vaikutus ulottui myös kauas Saksan rajojen ulkopuolelle. Wittenbergissä opiskelleet ulkomaalaiset veivät opettajansa ideat tuliaisina kotimaahansa. Siksi hänelle sopisi kunnianimeksi ”Euroopan opettaja”.  

Agricolan opettaja

Myös Mikael Agricola kuului niihin Wittenbergissä opiskelleisiin teologeihin, jotka  veivät Lutherin ja Melanchthonin opetukset kirkkojensa ja koulujensa rakennuspuiksi. Agricola opiskeli Wittenbergissä vuosina 1536-1539. Hän piti Melanchthonia varsinaisena opettajanaan, mutta arvosti Lutheriakin  ”kunnianarvoisena isänä”. Opintonsa Agricola suoritti pääosin filosofisessa tiedekunnassa, sillä hänet lähetettiin Wittenbergiin valmistautumaan raamatunkäännöstyöhön. Siihen suomalainen humanisti sai eväitä parhaiten Melanchthonilta. Maisterin tutkintonsa osana Agricola opiskeli kreikan kielen, jonka hallitsemista raamatunkäännöstyö edellytti. Melanchthon kirjoitti suosituskirjeen Agricolasta kuningas Kustaa Vaasalle. Siinä opettaja kehuu oppilastaan hurkaaksi ja oppineeksi.

Oppi-isänsä Melanchthonin esimerkin kannustamana Agricola esitti Suomeenkin merkittäviä koulu-uudistuksia. Uudistukset olivat kuitenkin aikaansa edellä. Muun muassa ajatus koulujen avaamisesta myös tytöille ei  vielä uuden ajan alussa ollut syrjäisessä Suomessa realistinen.

Sydämellinen perheenisä

Luther oli huolestunut työhönsä uppoutuneen Melanchthonin terveydestä ja etsi tälle puolisoa, jotta vannoutuneen poikamiehen elinolot paranisivat. Ystävänsä suunnitelmia vastaan aluksi hangoitellut Melanchthon avioitui marraskuussa 1520 wittenbergiläisen räätälin tyttären Katharina Krappin kanssa. Vaikka Katharina oli varakkaasta perheestä ja Philipp ansaitsi yliopiston professorina hyvin, ei Melanchthonin perheen toimeentulo ollut kovin varmalla pohjalla. Tähän oli syynä vieraanvaraisuus, jota saivat osakseen talon isännän kollegat sekä opiskelijat, joita Melanchthon ohjasi ja kestitsi myös kotonaan. Opiskelijoiden ja vieraiden oli helppo poiketa Melachthonin perheen kotiin, koska se sijaitsi aivan yliopiston välittömässä läheisyydessä. Melanchthon on itse kertonut, että hänen ruokapöydässään saatettiin puhua jopa yhtätoista kieltä saman-aikaisesti. On todennäköistä, että yksi niistä on ollut suomen kieli. Melanchthon-talon rakennutti vuonna 1535 vaaliruhtinas Fredrik Viisas, joka halusi varmistaa perustamansa yliopiston valovoimaisimman professorin pysymisen Wittenbergissä. Melanchthonien koti toimii nykyään reformaattorin elämäntyötä esittelevänä museona.

Melanchthonin perheeseen syntyi kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, joiden kasvattamiseen professori-isä omistautui antaumuksella. Surua ja unettomia öitä vanhemmille tuli nuoremman pojan kuoltua kaksivuotiaana ja perheen esikoisen Annan avioliiton ajauduttua vakavaan kriisiin. Tragedia päättyi 25-vuotiaan Annan kuoltua lapsivuoteeseen. Nuoruudesta saakka Melanchthon oli kärsinyt stressin aiheuttamasta unettomuudesta ja joutunut turvautumaan herkän vatsansa vaatimaan erikoisruokavalioon. Hauraan professorin terveys alkoi heikentyä entisestään, kun hänestä huolta pitänyt Katariina-puoliso kuoli yllättäen lokakuussa 1557 aviomiehen ollessa usean kuukauden pituisella kokousmatkalla. Kahden ja puolen vuoden kuluttua tuli leskeksi jääneen Melanchthonin vuoro laskea matkasauvansa. Palattuaan 4. huhtikuuta 1560 Leipzigista Melanchthon kylmettyi matkalla ja sairastui kuumeeseen. Vielä huhtikuun 11. päivänä hän piti augustinolaisluostrin suuressa luentosalissa viimeisen luentonsa.  Viikon kuluttua 19.4. reformaattori kuoli 63 -vuotiaana Magdalena-tyttären perheen läsnä ollessa ja opiskelijoiden rukoillessa talon ulkopuolelella. Melanchthon haudattiin ystävänsä Lutherin viereen Wittenbergin linnankirkkoon.

Raskaan reformaattorin kutsumuksen ja elämän koettelemusten keskellä Melanchthonissa vallitsi  luja luottamus Jumalan johdatukseen ja laupeuteen. Hän oli rukouksen mies, vaikka sitä puolta hänen elämästään ei ole usein tuotu esiin.  ”Kaiken, mitä tarvitset, saat rukoillen Kristukselta” kirjoitti Melanchthon. Hän ei koskaan julkaissut rukouskirjaa, mutta kirjoitti rukouksia enemmän kuin kukaan muu reformaattori. Niitä on satamäärin kirjeissä, akateemisissa puheissa ja esitelmissä. Rukousten kirjoittaminen työhön liittyviin dokumentteihin kertoo Melanchthonin kristillisyyden olleen syvällistä arkiseen elämään liittynyttä uskoa.          

Juhani Holma

Kirjoittaja on teologian tohtori, joka työskentelee kansainvälisenä residenttinä Saksan evankelisen kirkon (EKD) Luther 2017 -toimistossa Wittenbergissä.