Olen eteläisen Saksan suomalaispappi tai sielunpaimen niinkuin myös voidaan sanoa. Laumaani kuuluvat Baijerissa ja Württembergissä asuvat suomalaiset ja heidän perheensä. Suomalaisia seurakuntia alueellani on kolme – Münchenissä, Nürnbergissä ja Stuttgartissa. 

Sanan siirtolaispappi, jolla tehtävääni myös kutsutaan, merkitys on minulle pikku hiljaa selvinnyt näitten vuosien aikana, joina olen virkaa täällä hoitanut. Pappi nimittäin siirtyy usein asunnoltaan sinne tänne eteläistä Saksaa pitämään suomalaisia jumalanpalveluksia, kastamaan lapsia, vihkimään aviopareja tai ihan vain olemaan ihmisten kanssa. Tämän suomalaisyhteisön elämässä mukana kulkemisen, läsnä olemisen, olen kokenut yhdeksi tärkeimmistä suomalaispapin tehtävistä.

Olen kotoisin Lounais-Suomesta, Perniöstä, mikä kuuluu kyllä puheistani, ko praatata tämmöt vähä enemmä vapast. Olen aina ollut kiinnostunut urheilua lukuunottamatta liki kaikesta – partiotoiminnasta, musisoinnista, valokuvauksesta ja rautateistä. Harrastuksistani huolimatta olen kuitenkin aina halunnut papiksi. Teologian maisteriksi opiskelin Helsingissä ja hetken Münchenissä. Papiksi minut vihittiin Turussa kesällä 1998, jonka jälkeen työskentelin Piikkiön seurakunnassa.

Olen tullut keväällä 2000 Müncheniin alun perin opiskelemaan ja tekemään paaviutta käsittelevää väitöskirjaa, joka on vieläkin keskeneräinen. Tutustuin tuolloin  Günzburgista kotoisin olevaan Stefanieen. Hänestä tuli sittemmin vaimoni. Käväisimme hetken asumassa Augsburgin lähellä Meringissä. Tätä nykyä asumme jälleen "nuoruutemme kaupungissa", Münchenissä kahden pikkupoikamme kanssa. Baijerista on siis tullut minulle toinen kotimaa samoin kuin useille muillekin suomalaisille on käynyt. Ja mikäs täällä ollessa.