Yhdessä eroista huolimatta

Espoon hiippakunnan piispa ja ulkosuomalaistyön toimikunnan puheenjohtaja Tapio Luoma on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon 15. arkkipiispa.

Tapio Luoma (s. 1962) on kotoisin Pohjanmaalta, jossa toimi pappina, kunnes hänestä vuonna 2012 tuli Espoon hiippakunnan piispa. Hänet on valittu vuoden papiksi vuonna 2000. Tapio Luoma on teologian tohtori. Hänen väitöskirjansa aiheena oli teologian ja luonnontieteiden suhde. Hän on naimisissa ja hänellä on kolme aikuista lasta. Uusi arkkipiispa aloittaa tehtävässään 1.6.2018, kun nykyinen arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle.

Miltä tuntui, kun kuulit valinnastasi arkkipiispaksi?

Tunne oli kieltämättä sekava: Toisaalta olin helpottunut, kun raskas vaaliprosessi ja siihen liittynyt epävarmuus olivat ohi ja olin iloinen ja onnellinen siitä, että minua kohtaan osoitetaan näin suurta luottamusta. Toisaalta koin arkuutta tämän valtavan tehtävän edessä.

Minkälainen arkkipiispa tulet olemaan?

Tapio Luoman näköinen. Olen hengellinen johtaja ja kirkko on minulle nimenomaan hengellinen yhteisö. Haluan rakentaa kirkkoa, jossa on vahva yhteyden  näkökulma, vahvistaa luottamusta, että eroavaisuuksista huolimatta on hienoa olla yhdessä, olla yhtä ja samaa kirkkoa.

Osasitko Seinäjoen kirkkoherrana toimiessasi aavistaa, että sinusta joskus tulisi Suomen kirkon arkkipiispa?

Eihän sitä 30 vuotta sitten maalaispappina osannut sellaista aavistaa. Kun olin ehdolla Lapuan hiippakunnan piispan virkaan vuonna 2004 eikä minua valittu, niin en osannut ajatella, että uutta tilaisuutta tulisi. Kutsu Espooseen tuli yllätyksenä, koska minulla ei juurikaan ollut henkilökohtaisia kontakteja sinne. Olin siellä tuntematon pappi, kun minut kutsuttiin ehdolle ja sitten jopa valittiin piispan virkaan.

Mitä haluat arkkipiispana muuttaa Suomen kirkossa?

Yksi ihminen ei yksin voi muuttaa mitään. Hyvä muutosjohtaja saa muut mukaan pohtimaan uusia vaihtoehtoja. Tavoitteeni on, että kirkko olisi yhä enemmän seurakuntalaistensa näköinen; että palkattu henkilöstö valmentaa vapaaehtoisia ja seurakuntalaiset toimivat ja käyttävät lahjojaan yhteiseksi hyväksi.

Tämä on tietysti iso haaste. Vapaaehtoistyössä vastuu kasaantuu helposti muutamille harvoille kapeille hartioille. Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa, kuinka Jumala antoi seurakunnalle evankeliumin julistajat, opettajat ja muut erityisten tehtävien hoitajat ”varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”. Kaikki. Seurakuntalaisuus tarkoittaa vastuun kantamista omasta hengellisestä yhteisöstä. Kirkollisveron maksaminenkin on vastuun kantamista, mutta se on myös ajan ja omien lahjojen käyttöön antamista. Koen, että halukkuutta tällaiseen osallistumiseen on, mutta onko kirkossa tilaa vapaaehtoisille, onko halua antaa riittävästi vastuuta?

Seurakunta koostuu ihmisistä, jotka kokoontuvat sananmukaisesti toistensa seuraan.

Vapaaehtoisten johtaminen on oma lajinsa ja siinä me Suomessa voimme oppia ulkosuomalaisseurakunnilta. Vapaaehtoisten ja heille mielekkäiden tehtävien löytäminen taas on yhteinen haaste niin Suomessa kuin Saksassakin. Vapaaehtoisille pitää uskaltaa antaa vastuullisia tehtäviä. Heitä ei saa nähdä halpana työvoimana paikkaamassa niitä tehtäviä, joita palkalliset työntekijät eivät taloudellisten resurssien puutteessa enää ehdi hoitaa. Seurakuntaa  rakentavat nimenomaan seurakuntalaiset, jotka ovat palkanneet ammattilaisia hoitamaan tiettyjä erityistehtäviä. Seurakunta ei ole ohjelmapalvelujen tuottaja, joka kutsuisi seurakuntalaisia nauttimaan tarjonnastaan, vaan seurakunta on hengellinen yhteisö, joka varustaa jäseniään toimimaan arjen haasteissa.

Mitkä ovat terveisesi Saksan suomalaisille?

Tarkastelimme vuosikokousta edeltävissä keskusteluissa Saksan suomalaisen kirkollisen työn strategiaa, ja se vaikuttaa todella hyvältä. Siinä on löydetty hyvä tapa katsoa tulevaan haasteita unohtamatta. Strategia yhdistää erinomaisesti hengellisen vision ja suomalaisen identiteetin vahvistamisen. Tekemänne työ paikallisseurakunnissa ja kirkkoraadeissa on arvokasta ja tärkeää. Mitä tulevaisuus tuoneekin mukanaan, toivon teille innostusta ja sitä näkyä, että kaikki lähtee hengellisestä ulottuvuudesta ja yhteisöllisyydestä. Seurakunta koostuu ihmisistä, jotka kokoontuvat sananmukaisesti toistensa seuraan.

Kiitos haastattelusta ja siunausta uuteen tehtävääsi!

Haastattelu: Ritva Prinz

piispa Tapio Luoma puhuu
piispa Tapio Luoma vieraili vuosikokouksessamme, kuva: Ritva Prinz

Ota yhteyttä