Minä uskon! Auta minua epäuskossani!
Mk 9:24

Kristityn elämään kuuluu uskon ja epäuskon välinen kamppailu. Toisinaan on helppo uskoa, toisinaan se on paljon hankalampaa. Sekä Suomessa että Saksassa tehdään säännöllisin väliajoin tutkimuksia siitä, montako prosenttia ihmisistä uskoo. Kysymys on oikeastaan aika mieletön. Aivan yhtä hyvin voisin kysyä, kuinka monta prosenttia minusta uskoo, kuinka monta taas ei. Montako prosenttia minusta uskoo tänään, huomenna, ensi vuonna.

Usko ei ole minun epätoivoinen selviytymisyritykseni. Usko ei ole suoritus, jossa minun pitäisi onnistua tai saavutus, jota varten minun pitäisi ponnistella. Usko on jättäytymistä Jumalan huolenpidon varaan, siihen luottamista, että hän kannattelee minua ja elämääni silloinkin, kun en tiedä, mitä uskoa tai silloin, kun en uskalla luottaa.

Rennon luottavaista kesää toivottaen

B-Päivi

Mitä näkemistä on siinä, että ei ole mitään näkemistä?

Halleluja, tulkaa katsomaan:  Hän ei ole enää täällä.

Halleluja soikoon maailmaan: Hän ylösnoussut on.

Miksi hiivit hänen haudalleen? Etkö aamun huomaa valjenneen?

Miksi jäisit vielä pimeyteen? Anna valon päästä sydämeen.

Miksi yhä kuljet allapäin? Nouse, veljillesi kerro näin: Hän ylösnoussut on.

Pekka Simojoki, NSV 2010,50

Todisteita hakevalle tyhjä hauta ei todista juuri mitään. ”Hän ei ole enää täällä” on tosiasia, joka herättää kuulijassa ensi kuulemalla lähinnä ihmetystä ja hämmennystä – erityisesti silloin, kun kysymyksessä on joku, joka oli minulle tärkeä. ”Hän ei ole enää täällä” pelottaa: missä sitten? Kuka nyt on minun lähelläni?

”Hän ylösnoussut on” on uskontunnustus. Hän ei ole enää täällä – ja kuitenkin hän on täällä: minun elämässäni ja meidän keskellämme, auttaen, lohduttaen ja tukien. En voi todistaa hänen ylösnousemustaan, mutta voin todistaa tyhjästä haudasta ja hänen ylösnousemuksestaan: Jeesus Kristus on voittanut kuoleman. Hänen varaansa voin rakentaa koko elämäni.

Päivi Lukkari